Surullisia uutisia jälleen. :(

Kyllä meitä nyt koetellaan ja koetellaan. Siskoni koira Breci sai ilmeisesti jälleen välilevytyrän :( Ensimmäinen oli jo maaliskuussa ja tämä on jo sitten kolmas kerta. Kaksi kertaa ollaan leikattu ja toivottu rakkaan ystävämme toipumista. Kävin tänä aamuna siskollani Funtikin ja vauvani kanssa katsomassa Breciä. Breci makasi autokopissaan, jotta ei liikkuisi ylimääräisiä, eikä rasittaisi itseään enempää. Siellä se reppana tärisi siihen asti kunnes menin silittämään sitä ja sen jälkeen oli ihan rauhaksiin. Funtikki kävi nuuskimassa ja suretti kun ei voinut päästää kaveruksia haistelemaan kunnolla toisiaan :(

Siskoni perhe päätti vielä yrittää akupunktiota, jos se auttaisi ja saisimme vielä nauttia rakkaan ystävämme seurasta. Tämä on kaikille meille todella raskasta, eikä ruokakaan meinaa maittaa. Tämä on kolmas kerta kun olen käynyt hyvästelemässä Brecin ja voitte kuvitella kuinka kamalaa se on. Täytyy toivoa parasta, että akupunktio auttaisi ja että Brecin kunto alkaisi kohota. Ihan varmoja ei olla, että onko tämä nyt pullistumaa vaiko turvotusta, mutta jos tämä on turvotusta niin voinnin pitäisi kohota akupunktiolla.

Siskoni ja hänen miehensä ovat tehneet kaiken mitä vain voi yrittää tehdä perheenjäsenensä eteen. Tulevaisuus tuntuu pelottavalta, sillä jos akupunktio toimii ja saadaan Brecin vointia paremmaksi niin koskaan ei voi unohtaa näitä kolmea kertaa jolloin Breci on mennyt huonoon kuntoon ja saa pelätä että uusiutuuko vielä. :(

Minä en toivoani kuitenkaan luovuta vielä. Minä en ikinä ole rukoillut, mutta täytyy sanoa, että näinä kolmena kertana kun olen kuullut, että Breci on huonossa kunnossa niin olen.

Toivotaan parasta.

Haikea juhannus, mutta vielä on toivoa Brecin parantumisesta :)

Meillä tosiaan vietettiin surullista juhannusta. Siskoni toinen mäyräkoira sai uudelleen välilevytyrän :( Mutta toivoa parantumisesta on kun Breci pääsee tänään tai ilmeisesti viimestään huomenna leikkaukseen. Hain Milon meille lauantaina hoitoon, jotta Breci saisi olla mahdollisimman rauhassa.

 Meillä asustaakin nyt sitten jonkin aikaa kaksi koiraa ja kissa. Tuossa tälläkin hetkellä makaavat kaikki vierekkäin isossa pedissä, kissa osittain kummankin päällä :D

Meillä on sujunut Funtun ja Vauvan yhteiselo hienosti. Pariin viikkoon en antanut Funtun haistaa vauvaa, muutakuin jaloista ja senkin tein hyvin varovasti. Kaikki kakka ja pissa vaipat Funtu sai nuuhkia ja meinasi kyllä kakkavaipat napata suuhunsa :D Ja nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että koira on täysin tottunut vauvaan. Vauva on vapaasti lattialla sitterissä kaikkien nuuskittavana. Funtu on jopa nukkunut vauvan kanssa selkä selkää vasten sängyllä ja ollut hyvin varovainen että ei tallo vauvaa. Kissan kanssa saa olla edelleen varovainen, sitä kun kiinnostaa liikkuvat kädet ja jalat. Mutta nyt on pahin pelko ohi ja saan huokaista helpotuksesta. 

Siskollakin ollaan oltu Funtun kanssa kylässä ja siellä sama meininki kuin kotonakin, eli vauvat ovat lattialla nuuskittavana ja koirat ovat kiltisti. Mitä nyt sitten välillä pusuttelisivat vauvat ihan märiksi :)

Pusuttelua

Hetkeä aiemmin Jyrppy-kissa pesi Funtun korvaa :D

Milo kävi hyppäämässä salaa tätin sänkyyn..

Vauva on tullut taloon :)

Meille syntyi siis uusi perheenjäsen 2.4.2014. Pieni tyttö vauva. Onneksi oli mummo ottanut talvilomansa samoihin aikoihin kun oli laskettuaika ;D Funtik oli sillä välin mummulassa siis hoidossa. Jännitin hirveesti sitä päivää, kun Funtik palaisi kotiin. Suurinpiirtein viikon päästä synnytyksestä Funtu sitten tuli ensimmäistä kertaa kotiin. Se juoksi läähättäen pitkin asuntoa ja hyppi vauvan sänkyyn ja vaunuihin ja oli todella stressaantunut. Ja minä tietysti pidättelin itkua, kun mielessä kävi, että Funtik ei tule vauvan kanssa toimeen ja pelko siitä että joutuisin luopumaan koirasta. Funtu palasi sitten vielä mummulaan ja kävi sitten joka päivä täällä "kylässä", jotta tottuisi vauvaan. Ja niin se sitten lopulta tottuikin. Enää ei hypi sänkyyn eikä vaunuihin. Jopa ollaan samalla sohvalla istuttu minä, koira sekä vauva. Mutta edelleen saa olla tosi varovainen, mutta eiköhän se ajan kanssa totu vauvaan täysin :)

Hupisis.. melkein vuosi edellisesta kirjoituksesta. Vuosi on mennyt nopeasti ja kaikkea on vuodessa ehtinyt tapahtumaan. Vuoden sisällä olen kerinnyt muuttamaan kahdesti. Ja tänä päivänä asutaan siskoni kanssa samalla kadulla. Eikä siinä vielä kaikki, vaan olemme myös samaan aikaan raskaana ja laskettuaikakin on melkein sama. Toisella päivää ennen :)

Funtik on voinut hyvin, mitä nyt sille muutama ylimääräinen kilo tullut, niinkuin emännällekkin :D Täällä ollaan jo pitkään odotettu kunnon ulkoilu kelejä ja nyt on onneks lunta maassa ja pakkasta niin Funtukin lähtee mielellään lenkille :)

Väiski kissalle kuuluu myös hyvää, mutta surettaa kun sitä ei voi enään päästää ulos, kun muutimme kerrostaloon. Mutta uskon että sille riittää kesäisin päivystäminen parvekkeella :) Nyt se ei vaan meinaa ymmärtää, että ulkona on pakkasta. Haluaa parvekkeelle ja haluaa sitten samantien pois, kun tajuaa että siellä on kylmä :D

Tässä vielä sekalaisia kuvia viime kesältä ja talvelta :)

Kissa sai myös juoksennella pitkässä flexissä mökillä :) 

Funtik

Breci

Milo

Ramasee...

Viime talvelta

Viime talvelta

Pesuhetki :)

Taas on hetki vierähtänyt viime kirjoituksesta.. :D aikaakin luulisi riittävän kun työttömänä jo jonkin aikaa oon ollut. Ollaan Funtikin kanssa ruvettu tekeen oikein himo lenkkejä, kun muutin jonkin aikaa sitten uudelle paikkakunnalle. Täällä on tosi hyvät lenkkeilymaastot ja koirapuistokin on lähellä. Järven rannallekkan ei oo montaa kilometriä, joten täällä odotellaan kesää innolla. Väinö-kissakin on jo kasvanut jonkinverran, 1700 g taitaa olla tällä hetkellä. Hyvin ne on tullu toimeen, tälläkin hetkellä nukuu kumpikin funtikin kuljetuskopassa. :D

Ensilumi ja uusi tulokas :)

Syksy on meillä mennyt kovasti sateisessa säässä. Lenkit on jääneet lyhyiksi, koska eihän meidän herra tuolla kurassa ja sateessa suostu liikkumaan. Mutta nyt on sitten leikkikaveri sisällä, nimittäin Väinö-kissa. Poikaystäväni vanhemmat löysivät kissan pellolta hylättynä ja me sitten päätettiin antaa sille koti. Väinö oli kuin pieni hiiri kun haimme sen. Painoi hädin tuskin karkkipussin verran. Pelkäsin kyllä ensalkuun, että miten Funtik ja kissa tulee toimeen, mutta hyvinhän ne. Tällä hetkellä ovat jo parhaat kaverukset ja nukkuvat kylki kyljessä.

Tiistain sade päivä kuluu täällä päin näin!